![\"Pyh\u00e4-Luosto](\"http:\/\/bia.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2014\/10\/20.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Kes\u00e4ll\u00e4 2013 k\u00e4vimme silloisen tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4ni, nykyisen avovaimoni, kanssa vaeltamassa noin 30 kilometrin mittaisen Heraj\u00e4rven kierroksen<\/a> Kolin kansallispuistossa. Vaikka reissussa olikin muutamia teknisi\u00e4 ongelmia (huono rinkka ja itsest\u00e4\u00e4n tyhjentyv\u00e4t makuualustat), olivat maisemat Kolilla mahtavat ja kokemus muutenkin kokonaisuutena positiivinen.<\/p>\n Lappiin olen halunnut matkustaa jo jonkin aikaa, mutta hyvi\u00e4 mahdollisuuksia ei oikein viime vuosina ole tullut. Koska t\u00e4n\u00e4 vuonna sellainen mahdollisuus rahallisesti ja ajallisesti oli, p\u00e4\u00e4tin hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 sen tekem\u00e4ll\u00e4 vaellusreissun.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 on kertomus tuosta reissusta. Artikkelin lopusta l\u00f6yd\u00e4t my\u00f6s tuotearvosteluja. Kohteen valinta vei jonkin verran aikaa. Koska minulla ei ole autoa k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4, piti kohteen olla sellainen, jonka l\u00e4hettyville p\u00e4\u00e4see julkisilla kulkuv\u00e4lineill\u00e4. Arvioin, ett\u00e4 sopiva pituus reissulle voisi olla noin 3-4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Pohdintojen j\u00e4lkeen valitsin kohteekseni Pyh\u00e4-Luoston kansallispuiston<\/a>, jossa reitin pituudeksi tuli 47,5 kilometri\u00e4 ja joka vei lopulta kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Jos olisin ollut fiksu ja osannut arvioida korkeuserojen vaikutusta matkanopeuteeni, niin olisin varannut t\u00e4h\u00e4n nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, sill\u00e4 nyt varsinkin viimeinen p\u00e4iv\u00e4 meni v\u00e4h\u00e4n suorittamiseksi ja urakoinkin silloin pisimm\u00e4n p\u00e4iv\u00e4matkani, 22,5 kilometri\u00e4. T\u00e4m\u00e4n syist\u00e4 lis\u00e4\u00e4 hieman my\u00f6hemmin.<\/p>\n Kartta-PDF:t hankin k\u00e4tev\u00e4n Pikakartta<\/a>-palvelun avulla ja tulostutin ne Jyv\u00e4skyl\u00e4n Kopioteamilla<\/a>, hintaa tuli euro per sivu eli yhteens\u00e4 8 euroa. Karttakeskukselta saisi varmasti noita virallisiakin karttoja, mutta nuo ”itsetulostetut” kartat toimivat kyll\u00e4 omassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4ni eritt\u00e4in hyvin.<\/p>\n Ennen reissua hankin tarvittavia varusteita, mm. rinkan, makuupussin, makuualustan, teltan, digipokkarin ynn\u00e4 muuta pient\u00e4 ja suunnittelin erityisesti matkustusaikatauluja ja ruokia. Edellisreissusta oppineena yritin pit\u00e4\u00e4 kantamukseni kohtalaisen kevyen\u00e4 eik\u00e4 mukaan tullut juurikaan mit\u00e4\u00e4n ”ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4”. T\u00e4m\u00e4 osoittautui my\u00f6hemmin hyv\u00e4ksi ratkaisuksi.<\/p>\n Ruokia, noin 2500 kcal per kokonainen p\u00e4iv\u00e4. N\u00e4ist\u00e4kin osa j\u00e4i sy\u00f6m\u00e4tt\u00e4 reissussa.<\/p><\/div>\n Matkustin pohjoiseen bussilla. Eskelisen Lapin-Linjat<\/a> ajaa (ainakin kes\u00e4ll\u00e4) kerran viikossa perjantain ja lauantain v\u00e4lisen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 Helsingist\u00e4 aina Nordkappiin asti. Homman juju on siin\u00e4, ett\u00e4 bussin kyydist\u00e4 ei voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 ennen Oulua ja matka onkin jonkin verran muita linjoja harvempi, esimerkiksi Jyv\u00e4skyl\u00e4-Sodankyl\u00e4 -matkan hinnaksi tuli kohtuulliset 77,5 euroa.<\/p>\n Bussi l\u00e4hti lauantai-y\u00f6n\u00e4 kello 03:00 ja matka meni kohtalaisen joutuisasti, sill\u00e4 onnistuin nukkumaan Jyv\u00e4skyl\u00e4-Oulu -v\u00e4lin kutakuinkin kokonaan. Ouluun saavuimme noin seitsem\u00e4lt\u00e4 aamulla, jossa pidimmekin tunnin tauon. Rovaniemell\u00e4 olimmekin 11:25, jossa minua vastaan olikin tullut jo kaupungissa asuva yst\u00e4v\u00e4ni Antti, jolle my\u00f6s j\u00e4tin repullisen vaihtovaatteitani paluureissua varten. Rovaniemell\u00e4 vaihdoin bussia ja perill\u00e4 K\u00e4yr\u00e4svaarassa<\/a> olin hieman ennen puoli kahta iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n L\u00e4ht\u00f6paikalla.<\/p><\/div>\n Bussipys\u00e4kki oli suoraan reitin l\u00e4ht\u00f6pisteen vieress\u00e4, joten ei muuta kuin bussista pihalle, paidan vaihto, hyttysmyrkky\u00e4 ymp\u00e4ri kroppaa ja liikkeelle. S\u00e4\u00e4 oli hieman pilvinen, mutta l\u00e4mmin, noin 18-20 astetta.<\/p>\n Reitin alkupuoli oli mets\u00e4autotiet\u00e4, josta sitten jatkettiin yksityisen mets\u00e4n l\u00e4pi ja suolle. Suolla tapasin reissua my\u00f6hemminkin sulostuttaneen yst\u00e4v\u00e4ni, hyttysen. Hyttyset olivat ilmeisesti juuri her\u00e4nneet l\u00e4mpimien ilmojen ansiosta ja niit\u00e4 oli liikkeell\u00e4 varovaisesti arvioiden aika helvetisti. Suolla ei auttanut pys\u00e4hty\u00e4 hetkeksik\u00e4\u00e4n. Onneksi olin ottanut mukaani p\u00e4\u00e4h\u00e4n tulevan hyttysverkon, jolle olikin k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 l\u00e4hes koko reissun ajan.<\/p>\n Suon j\u00e4lkeen ensimm\u00e4inen taukopaikkani oli Yli-Luoston autiotuvalla. Tuvalla lounaan sy\u00f6ty\u00e4ni jatkoin matkaa kohti Yli-Luoston huippua. Kivikkoa ja nousua riitti ja matkalla t\u00f6rm\u00e4sinkin mm. kaatuneeseen n\u00e4k\u00f6\/lintutorniin. P\u00e4\u00e4ll\u00e4ni ollut Icebreakerin pitk\u00e4hihainen ohut merinovillapaita osoittautui liian kuumaksi, mutta en viitsinyt hyttysten takia vaihtaa lyhythihaiseen paitaan. Kuumuus kuitenkin lis\u00e4si matkan rasittavuutta, eik\u00e4 huonoilla y\u00f6unilla mennyt y\u00f6k\u00e4\u00e4n helpottanut asiaa. Yli-Luoston 315 metrin korkeudessa sijaitsevalta huipulta avautuneet maisemat olivat kuitenkin mahtavat ja ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 hyttysist\u00e4k\u00e4\u00e4n ei ollut niin paljoa haittaa. My\u00f6s pieni tuulenvire vilvoitti mukavasti.<\/p>\n Omakuva Yli-Luostolla.<\/p><\/div>\n Noin puoli kahdeksan maissa olin ensimm\u00e4isen laskettelurinteen kohdalla Keski-Luostolla. Alkuper\u00e4isessa suunnitelmassani ajattelin, ett\u00e4 ehtisin ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Keski-Luoston huipun tienoille tai siit\u00e4 hieman eteenp\u00e4in. Kuitenkin v\u00e4symys ja raskas maasto alkoivat painaa ja kun illalla noin kymmenen maissa en hetken etsimisen j\u00e4lkeen l\u00f6yt\u00e4nyt seuraavaa reittimerkkipaalua, totesin ett\u00e4 nyt voi olla hyv\u00e4 hetki pystytt\u00e4\u00e4 teltta ja lev\u00e4t\u00e4. L\u00f6ysin Keski-Luoston rinteelt\u00e4 t\u00e4ydellisen paikan teltalle – pelkk\u00e4\u00e4 kuivaa sammalm\u00e4t\u00e4st\u00e4 ilman ainuttakaan juurta tai kive\u00e4. Koska olin v\u00e4synyt, n\u00e4lk\u00e4inen, hikinen ja n\u00e4iden kaikkien yhteisansiosta my\u00f6s kiukkuinen, arvostin teltan (Marmot Traillight 2P) nopeaa pystytett\u00e4vyytt\u00e4, tuuletettavuutta sek\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4nkokoista absidia (teltan ”eteinen”). Koska hyttyset ja kuumuus, keitin ruokaani tarvittavan vesim\u00e4\u00e4r\u00e4n absidissa pysyen itse teltan sis\u00e4ll\u00e4. Hieman kyll\u00e4 j\u00e4nnitti, mutta selvisin operaatiosta ehjin nahoin ja telttaani polttamatta. Nukkumaan k\u00e4vin siin\u00e4 v\u00e4h\u00e4n ennen yht\u00e4toista.<\/p>\n Ensimm\u00e4isen y\u00f6n telttapaikka.<\/p><\/div>\n Nukuin y\u00f6ni melko hyvin – alusta oli mukava ja liian kuumakaan ei tullut, kiitos teltan tuuletusaukkojen ja tuulen. Hyttysi\u00e4k\u00e4\u00e4n ei p\u00e4\u00e4ssyt telttaan sis\u00e4lle. Aamulla pistin teltan kasaan ja keitin aamukahvit, jonka kanssa nautin muutaman v\u00e4lipalakeksin ja Flapjackin. Illalla hukassa ollut reittimerkkikin l\u00f6ytyi nopeasti ja p\u00e4\u00e4sin jatkamaan matkaani. Koska p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 oli tulossa l\u00e4mmin, vaihdoin hyttysi\u00e4 uhmaten p\u00e4\u00e4lleni lyhythihaisen paidan, Arc’teryx Motus Crew SS:n. Paita on kevyt, ohut ja hyvin kosteutta siirt\u00e4v\u00e4 ja se toimikin loppureissun ajan erinomaisesti.<\/p>\n Saavuin piakkoin l\u00e4htemisen j\u00e4lkeen Keski-Luoston huipulle. My\u00f6s t\u00e4\u00e4lt\u00e4 maisemat olivat huikeat ja arvelen, ett\u00e4 en ehk\u00e4 olisi edellisiltana v\u00e4syneen\u00e4 ja n\u00e4lk\u00e4isen\u00e4 osannut arvostaa niit\u00e4 samalla tavalla. Keski-Luostolta laskeuduin Luostonlomaan, jossa sijaitsevasta lammesta ehk\u00e4 aavistuksen uhkarohkeasti t\u00e4ytin my\u00f6s vesivarantojani.<\/p>\n Seuraavana kohteenani olivatkin sitten Luosto ja sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 sijaitseva 514 metri\u00e4 korkea Ukko-Luosto. Hyttysten lis\u00e4ksi seuraani liittyi leikkis\u00e4 paarma, joita py\u00f6ri ymp\u00e4rill\u00e4ni koko ajan noin 5-10 yksil\u00f6\u00e4. Paarmat olivat kuitenkin melko harmittomia, sill\u00e4 ne eiv\u00e4t pys\u00e4htyneet puremaan, kunhan pysyin liikkeess\u00e4. Tauoilla heitin tuulitakin p\u00e4\u00e4lleni, jolloin sain olla rauhassa puremilta. Suklaapatukan sy\u00f6nti hyttysverkon alla on muuten kokemus itsess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Poroja!<\/p><\/div>\n T\u00e4h\u00e4n v\u00e4liin mainittakoon sananen tauoista. Muista suunnitella tauot p\u00e4iv\u00e4ohjelmaasi ja MUISTA PIT\u00c4\u00c4 NE TAUOT<\/strong>. \u00c4l\u00e4 siirr\u00e4 taukojen pit\u00e4mist\u00e4 eteenp\u00e4in, vaan pid\u00e4 ne viimeist\u00e4\u00e4n niille varatuilla paikoilla. Varaa taukoja varten muutama suklaapatukka tai muuta vastaavaa naposteltavaa helposti saataville. Sy\u00f6minen lyhyill\u00e4kin tauoilla on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, sill\u00e4 yleens\u00e4 vaeltajan energiankulutus on runsasta ja ainakin itselleni tarvittavan ruokam\u00e4\u00e4r\u00e4n sy\u00f6minen on ongelmallista – varsinkin kuumalla ruokahalua ei ole niin paljoa kuin oikeasti pit\u00e4isi. Tauoilla kannattaa my\u00f6s huoltaa jalkoja, eli heitt\u00e4\u00e4 keng\u00e4t pois ja vaihtaa sukat, mik\u00e4li t\u00e4h\u00e4n on tarvetta.<\/p>\n Olin my\u00f6s tyytyv\u00e4inen, ett\u00e4 olin varannut reissuun aurinkorasvaa, sill\u00e4 ruskettumisessani on tyypillisesti kaksi astetta, vitivalkoinen ja ravunpunainen. N\u00e4m\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n jatkuneet helteet sattuivat alkamaan juuri tuolloin sunnuntaina ja palaneena vaeltaminen olisi ollut kertaluokkaa ik\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4. Yll\u00e4tyksekseni en onnistunut palamaan koko reissulla ollenkaan.<\/p>\n Luoston huipulla sijaitsevalle laskettelurinteelle kiivetty\u00e4ni t\u00f6rm\u00e4sin reissun ensimm\u00e4isiin poroihin. Siell\u00e4 ne py\u00f6riv\u00e4t p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti kivien seassa ja olivat v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 minusta.<\/p>\n Kello l\u00e4hestyi kolmea iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ja p\u00e4\u00e4tin heilahtaa Ukko-Luoston p\u00e4\u00e4lle pit\u00e4m\u00e4\u00e4n lounastaukoani. Ukko-Luostolla oli hieno n\u00e4k\u00f6alatasanne, josta avautuvat maisemat olivat todella vaikuttavat. Keittelin tasanteella lounasta ja huolsin hieman jalkojani. Ensimm\u00e4isena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olin onnistunut potkaisemaan vasemman jalan ukkovarpaani kiveeni, joka olikin nyt jo mustunut mukavasti. Se ei kuitenkaan haitannut k\u00e4vely\u00e4, joten j\u00e4tin varpaan rauhaan enk\u00e4 alkanut puhkoa kyntt\u00e4. Teippailin my\u00f6s hieman akillesj\u00e4nteeseeni tulleita hiertymi\u00e4.<\/p>\n Lounasmaisemia Ukko-Luostolta.<\/p><\/div>\n Lounastauon j\u00e4lkeen aloin laskeutua Ukko-Luostolta alas kohti Pikku-Luostoa. Joku saattaisi kuvitella, ett\u00e4 nousut ovat raskaita ja laskut helppoja, mutta ei – laskut ovat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 hitaampia kuin nousut, sill\u00e4 kivikossa rinkka sel\u00e4ss\u00e4 laskeutuessa pit\u00e4\u00e4 olla todella tarkkana, ettei esimerkiksi kaadu naamalleen ja tapa itse\u00e4\u00e4n. Laskuissa my\u00f6s polvet tuntuvat olevan kovemmalla rasituksella kuin nousuissa.<\/p>\n Pikku-Luostoa seurasi Ametistikaivos, jonka kahvila oli suljettu noin 15 minuuttia ennen saapumistani paikalle. T\u00e4m\u00e4 hieman nakersi, mutta onneksi paikalle oli kuitenkin j\u00e4tetty juomavesiastia, josta t\u00e4ydesinkin vesivarantojani.<\/p>\n Ametistikaivoksella teinkin sitten hieman v\u00e4syneen\u00e4 ja n\u00e4lk\u00e4isen\u00e4 kardinaalimunauksen navigoinnin kanssa ja katsottuani v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 suuntaviittaa suuntasinkin Pyh\u00e4lammen autiotuvan sijaan Rykim\u00e4keron kodalle. Kodalle saavuttuani laskin reitti\u00e4 uudestaan ja palaaminen olisi tarkoittanut noin kolmen kilometrin ekstramatkaa, joka ei taas sill\u00e4 hetkell\u00e4 innostanut, joten ratkaisin asian y\u00f6pym\u00e4ll\u00e4 kodassa.<\/p>\n Kota ja sen ymp\u00e4rist\u00f6 olivat hyvin varusteltuja – l\u00f6ytyi kaivo, kaksi ulkohuussia ja puuliiteri t\u00e4ynn\u00e4 polttopuita. Kota oli iso ja penkeille olisi mahtunut ainakin 6-8 henke\u00e4 y\u00f6pym\u00e4\u00e4n. Aiemmin mainitsemaani varpaankynsitilanteeseen tuli kodalla uutta kehityst\u00e4, kun potkaisin sen penkin alla olleeseen halkoon. Veri pakeni kynnen alta ja paine helpotti. Olin puoliksi tyytyv\u00e4inen kivusta huolimatta, sill\u00e4 eip\u00e4h\u00e4n tarvinut puhkoa kyntt\u00e4 veitsenk\u00e4rjell\u00e4.<\/p>\n Koska p\u00e4iv\u00e4 oli ollut kuuma, en ollut juonut ihan niin paljon kuin olisi pit\u00e4nyt. Nesteytystilanteesta kertoi omaa kielt\u00e4\u00e4n se, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aikana ns. kuusen alla ei tarvinut montaa kertaa k\u00e4yd\u00e4 ja silloin kun k\u00e4vin, lopputuotos muistutti enemm\u00e4n aamukahvia kuin koskenkorvaa. Otinkin vahingon takaisin ja nesteytin illalla kohtalaisen hyvin, mik\u00e4 taas kostautui y\u00f6ll\u00e4, kun piti nelj\u00e4sti her\u00e4t\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kusella.<\/p>\n Illalla suunnistusvirhe harmitti aika paljon, mutta ruoka (Bl\u00e5 Band Expedition Meal Naudanliha-Kasvispata Punaviinill\u00e4) kohotti mielialaa selv\u00e4sti.<\/p>\n Rykim\u00e4keron kota.<\/p><\/div>\n Aamulla mieli oli taas parempi – ruoka ja lepo olivat tehneet teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. T\u00e4ytin juomarakkoni, pakkasin varusteeni ja nautin taas aamupalaksi kahvia ja muutaman patukan. Juomarakkoon heitin my\u00f6s pari urheilujuomatablettia, sill\u00e4 en halunnut toistaa edellisp\u00e4iv\u00e4n nesteytystilannetta ja keskityinkin p\u00e4iv\u00e4n mittaan juomaan pieni\u00e4 annoksia kerrallaan noin 5-10 minuutin v\u00e4lein. P\u00e4iv\u00e4l\u00e4mp\u00f6tila oli yli 25 astetta ja nestett\u00e4 kuluikin yli kuusi litraa.<\/p>\n Suunnistusvirheeni ansiosta jouduin tekem\u00e4\u00e4n hieman muutoksia alkuper\u00e4iseen reittisuunnitelmaani. Jatkoin matkaani merkattuja latupohjia pitkin ja ohitin Latvavaaran, josta matkasin Kapustan p\u00e4iv\u00e4tuvalle.<\/p>\n Kapustan p\u00e4iv\u00e4tuvalla tapasin sveitsil\u00e4isen pariskunnan, Julienin ja Sarahin, jotka olivat l\u00e4hteneet vaellukselle ex tempore. He olivat saapuneet Luostolle edellisiltana noin kymmenen maissa, josta olivat sitten y\u00f6n aikana vaeltaneet tuvalle. Pidin tuvalla noin tunnin lounastauon ja juttelin Julienin ja Sarahin kanssa kaikesta mahdollisesta. Siin\u00e4 karttaa tutkiessani ja matkaa laskeskellessani mietin, ett\u00e4 voisin ehti\u00e4 Pyh\u00e4lle illaksi. Koska olin yst\u00e4v\u00e4ni Antin kyydin varassa, yritin saada h\u00e4neen yhteytt\u00e4 varmistaakseni kyydin Pyh\u00e4lt\u00e4 Rovaniemelle. En kuitenkaan saanut silloin Anttia kiinni, mutta p\u00e4\u00e4tin joka tapauksessa yritt\u00e4\u00e4 ehti\u00e4 Pyh\u00e4lle viel\u00e4 saman p\u00e4iv\u00e4n puolella.<\/p>\n K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tuo tarkoitti, ett\u00e4 loppup\u00e4iv\u00e4 piti vet\u00e4\u00e4 aika tiukalla tahdilla. Motivaatiota ei silti puuttunut, sill\u00e4 kenk\u00e4ni alkoivat olla hajoamispisteess\u00e4 ja koko reissun ajan vasemmasta ep\u00e4kk\u00e4\u00e4st\u00e4ni ja olkap\u00e4\u00e4st\u00e4ni verenkierron lopettanut rinkka alkoi tuossa kohdassa ottaa niin sanotusti huolella kupoliin.<\/p>\n Mets\u00e4kuruja.<\/p><\/div>\n Rinkka selk\u00e4\u00e4n ja hammasta purren pikavauhtia eteenp\u00e4in. Huttutunturin ylityksen j\u00e4lkeen pys\u00e4hdyin pieneksi hetkeksi Huttuloman autiotuvalle, jossa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4ydensin vain vesivarantoni ja jatkoin matkaa. Huttulomalta jatkoin suorempaa reitti\u00e4 Kuorinkiharjulle ja Kuorinkikurulle, josta j\u00e4lleen kerran avautuivat uskomattomat maisemat Mets\u00e4kurujen suuntaan. Matkalla n\u00e4in useita valtavankokoisia muurahaispesi\u00e4, joista suurin oli arviolta noin pari metri\u00e4 korkea.<\/p>\n Seuraava pys\u00e4hdyspaikkani oli Karhunjuomalampi, jossa on tehty arkeologisia kaivauksia ja josta on l\u00f6ydetty 4000 vuotta vanhoja esineit\u00e4. Alueella on ilmeisesti ollut muinainen mets\u00e4stysleiri. Yht\u00e4 kaikki, pys\u00e4hdyin tuvalla vain hetkeksi ja t\u00e4ytin j\u00e4lleen vesivarantoni lammesta. Viel\u00e4 seitsem\u00e4n aikaan illallakin l\u00e4mp\u00f6tila oli yli 28 astetta.<\/p>\n Karhunjuomalampi. Harmikseni uiminen oli kielletty.<\/p><\/div>\n Matka jatkui Uhriharjun ja Pyh\u00e4kurun kautta Isokuruun. Uhriharjulla on nimens\u00e4 mukaisesti uhrattu peuroja ja niiden sarvia hyv\u00e4n mets\u00e4stysonnen toivossa. Pyh\u00e4kurulla taas sijaitsee 17 metri\u00e4 korkea Pyh\u00e4nkasteenputous, kun taas Isokuru on 220 metri\u00e4 syv\u00e4 ja t\u00e4ten Suomen suurin kuru. Iso- ja Pyh\u00e4kurun alueella liikkuminen on rajoitettua, eli alueella saa liikkua ainoastaan laudoitetulla polulla.<\/p>\n Iso- ja Pyh\u00e4kurun alue oli uskomattoman hieno. N\u00e4kymi\u00e4 on mahdotonta esitt\u00e4\u00e4 kaksiulotteisesti valokuvana, vaan ne pit\u00e4\u00e4 kokea paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Vaikka t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa v\u00e4syttikin jo melkoisesti, niin se ei haitannut maisemista nauttimista yht\u00e4\u00e4n. Juuri t\u00e4m\u00e4nkaltaisia asioita olin sinne mennytkin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ja kokemaan. Alueella p\u00e4\u00e4see my\u00f6s Pyh\u00e4lt\u00e4 melko nopeasti, eli koko reitti\u00e4 ei tarvitse vaeltaa, mik\u00e4li n\u00e4ist\u00e4 n\u00e4kymist\u00e4 haluaa nauttia. N\u00e4in muutama alueella matkaava perhe oli selv\u00e4sti tehnytkin ja mieleni teki sanoa muutama valittu sana niille parille kaikesta valittavalle esiteinille, jotka vanhempiensa kanssa osuivat samoille n\u00e4k\u00f6alapaikoille kuin min\u00e4. Hillitsin kuitenkin itseni.<\/p>\n Pyh\u00e4nkasteenlampi ja taustalla Pyh\u00e4nkasteenputous.<\/p><\/div>\n Isokurulta nousin portaat yl\u00f6s kodalle, jossa yritin viel\u00e4 saada yhteyden Anttiin. Onnekseni Antti vastasikin puhelimeen ja lupasi hakea minut Pyh\u00e4lt\u00e4 parin tunnin kuluttua. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa fiilis koheni huomattavasti, sill\u00e4 ekstrap\u00e4iv\u00e4 olisi tarkoittanut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 vain odottelua, koska olin jo perill\u00e4. Loppumatka Pyh\u00e4lle menikin melko leppoisasti.<\/p>\n Pyh\u00e4n laskettelukeskus oli kes\u00e4iltana kymmenen aikaan todella kuollut. Taisin n\u00e4hd\u00e4 muutaman ihmisen ja auton, mutta noin muuten ket\u00e4\u00e4n ei liikkunut miss\u00e4\u00e4n. Luontokeskus Naavan pihaan p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni heitin rinkan sel\u00e4st\u00e4 ja aloitin henkil\u00f6kohtaisen huollon. Ukkovarpaani kynsi oli muuttunut valkoiseksi ja sen alta tuli vaahtoa, jaloista l\u00f6ytyi muutama rakko ja keng\u00e4t olivat hiert\u00e4neet vasemman akillesj\u00e4nteeni verille. Noin muuten olin kuitenkin kunnossa – jalkojen lihakset eiv\u00e4t olleet kipe\u00e4t ja olisin luultavasti ilman noita hiertymi\u00e4 ja rakkoja jatkamaan vaellusta viel\u00e4 useampia p\u00e4ivi\u00e4. Ilman vastaavia varusteongelmia pystynen siis pidempiinkin reissuihin. My\u00f6s nesteytys ja sy\u00f6minen olivat onnistuneet viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 eik\u00e4 edellisten p\u00e4ivien kaltaista n\u00e4lk\u00e4v\u00e4symyskiukkua ilmentynyt illalla.<\/p>\n Luontokeskus Naavan pihaan eksyi my\u00f6s yksin\u00e4inen poro.<\/p><\/div>\n Antti saapui paikalle noin yhdentoista maissa ja jatkoimme kohti Rovanieme\u00e4, miss\u00e4 minua odotti kuninkaallinen vuodesohva ja suihku. T\u00e4st\u00e4 \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n suuret kiitokset Antille ja Hannalle, reissuni ei olisi onnistunut ilman heid\u00e4n apuaan.<\/p>\n Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 py\u00f6rin sitten hieman Rovaniemen keskustassa ja iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hdin bussilla takaisin kohti Jyv\u00e4skyl\u00e4\u00e4, jonne saavuin yhden maissa y\u00f6ll\u00e4. Jostain syyst\u00e4 k\u00e4vely kotiin ei innostanut, joten nappasin asemalta taksin. Taksikuski kyseli reissusta ja oli kuulemma itsekin kiinnostunut vaeltamisesta ja mm. sen kustannuksista, joten pidin siin\u00e4 lyhyen taksimatkan aikana pienen tietoiskun\u00a0aiheesta. Taksikuskilla musiikkivalintana oli Pink Floyd, joten kyseess\u00e4 oli selv\u00e4stikin hieno mies.<\/p>\n Kotona s\u00f6in pikaisesti ja sitten ei unta paljoa tarvinutkaan odotella. Reissu oli virallisesti p\u00e4\u00e4ttynyt.<\/p>\n Varusteongelmista huolimatta koko reissu oli eritt\u00e4in antoisa kokemus. Etu- ja j\u00e4lkik\u00e4teen kyseltiin mm. siit\u00e4, ett\u00e4 miten uskalsin l\u00e4hte\u00e4 reissuun yksin. Vastaus on, ett\u00e4 hyvill\u00e4 esivalmisteluilla ja terveell\u00e4 j\u00e4rjell\u00e4 t\u00e4llaiset reissut ovat turvallisia yksinkin. Esivalmisteluilla ja terveell\u00e4 j\u00e4rjell\u00e4 tarkoitan t\u00e4ss\u00e4 mm. sit\u00e4, ett\u00e4 en l\u00e4htenyt minnek\u00e4\u00e4n Lapin er\u00e4maahan yksin, vaan valitsin kohtalaisen hyvin merkityn alueen, jossa eksyess\u00e4\u00e4nk\u00e4\u00e4n ei ole kovin kaukana tiest\u00f6st\u00e4. Samoin laskin ruokia hieman yl\u00e4kanttiin ja olin kivikossa liikkuessani varovainen. J\u00e4tin ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4ni avovaimolleni suunnitelman reitist\u00e4ni ja laitoin aina illalla tekstiviestin, jossa kerroin ett\u00e4 hengiss\u00e4 ollaan. Ihan perusjuttuja siis. Ainahan jotain olisi voinut sattua, mutta niin voi sattua kotonakin.<\/p>\n Yksin vaeltamisessa on sellainen puoli, ett\u00e4 siin\u00e4 p\u00e4\u00e4see (tai joutuu, riippuen omasta suhtautumisestaan) olemaan nimenomaan itsens\u00e4 kanssa. N\u00e4kee miten oma ajatusmaailma ja kroppa toimii, kun tuleekin n\u00e4lk\u00e4, v\u00e4symys ja kiukku. Samoin yksin on aina vastuussa omista tekemisest\u00e4\u00e4n vain itselleen, eik\u00e4 ket\u00e4\u00e4n muuta voi syytt\u00e4\u00e4 siit\u00e4, jos vaikka sattuu\u00a0k\u00e4velem\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n suuntaan. Tauot voi pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s juuri silloin kun itse haluaa, samoin etenemisnopeus on ihan itsest\u00e4 kiinni.<\/p>\n Itse opin ainakin sen, ett\u00e4 kun on n\u00e4lk\u00e4inen ja v\u00e4synyt, niin pienetkin vastoink\u00e4ymiset tuntuvat helposti todella suurilta. Toisen p\u00e4iv\u00e4n iltana tekem\u00e4ni harhak\u00e4vely otti p\u00e4\u00e4h\u00e4n melko kohtuuttomasti, mutta kun illalla s\u00f6i ja nukkui y\u00f6n melko hyvin, niin aamulla tilanne n\u00e4yttikin paljon valoisammalta.<\/p>\n Olen ehk\u00e4 muutaman kerran t\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa kehunut kohtaamiani maisemia, mutta mielest\u00e4ni niit\u00e4 ei voi liikaa hehkuttaa. Etel\u00e4mm\u00e4ss\u00e4kin on komeaa luontoa, mutta on tuo pohjoinen vaan ihan oma juttunsa. Suosittelen. Toivottavasti p\u00e4\u00e4sen ensi kes\u00e4n\u00e4 uudestaan samoille suunnille.<\/p>\n Toimiva kahden hengen teltta. Nopea pystytt\u00e4\u00e4, edullinen, tukeva (ainakin melko tuulettomissa olosuhteissa) ja hyv\u00e4t tuuletusmahdollisuudet. Ei p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt hyttysi\u00e4k\u00e4\u00e4n l\u00e4pi.<\/p>\n Teltan sis\u00e4n\u00e4kymi\u00e4.<\/p><\/div>\n Mukava itset\u00e4yttyv\u00e4 makuualusta. T\u00e4h\u00e4n voi puhaltaa itse hieman lis\u00e4\u00e4 ilmaa, mik\u00e4li kokee tarpeelliseksi. Toimii kovallakin alustalla mukavasti my\u00f6s allekirjoittaneen kaltaiselle kyljell\u00e4\u00e4n nukkuvalle. Kannattaa testata itse kaupassa mik\u00e4li mahdollista, painavammilla henkil\u00f6ill\u00e4 voi lonkkaluu painaa alustasta l\u00e4pi maahan. Alusta painaa enemm\u00e4n kuin perus retkipatjat, mutta mielummin kannan tuon painon kuin nukun ep\u00e4mukavasti.<\/p>\n Kyseess\u00e4 on siis k\u00e4ytetty hollannin armeijan rinkka, siviilimalliltaan Lowe Alpine Sting. T\u00e4t\u00e4 kehuttiin netiss\u00e4 kovasti ja onhan siin\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00f6j\u00e4, mutta perkele, ei se sopinut minulle. Olkaimen remmi painoi koko reissun ajan vasenta ep\u00e4k\u00e4st\u00e4ni ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 lopetti verenkierron sill\u00e4 alueella melko tehokkaasti. Yritin muuttaa olkainten paikkaa ja muita s\u00e4\u00e4t\u00f6j\u00e4, mutta en saanut rinkasta itselleni istuvaa.<\/p>\n Noin muuten rinkka on tilava, erityisesti arvostin kookkaita sivutaskuja jonne sai tungettua kaikkea tarpeellista pienemp\u00e4\u00e4 ja v\u00e4h\u00e4n isompaakin irtos\u00e4l\u00e4\u00e4. Materiaalivalinnatkin ovat sin\u00e4ns\u00e4 hyvi\u00e4.<\/p>\n Rinkka taukopaikalla.<\/p><\/div>\n Arc’teryxin paita on kevyt, ohut ja hyvin kosteutta siirt\u00e4v\u00e4 tekninen t-paita. Paita on kuulemma tarkoitettu maastojuoksuun, vaellukseen tai kalliokiipeilyyn ja se toimikin t\u00e4ll\u00e4 reissulla erinomaisesti. Paidan helma on melko pitk\u00e4, mik\u00e4 on t\u00e4llaisessa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 plussaa. Malliltaan paita ei ole ihan tiukan tyk\u00f6istuva (no, kai se riippuu omasta ruumiinrakenteesta ja valitusta koostakin), joten tuuletus tuntuu pelavaan hyvin. Koska paidan materiaali on melko ohutta, se ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kest\u00e4 kovin kovaa kulutusta. Kaiken kaikkiaan kyseess\u00e4 on kuitenkin eritt\u00e4in hyv\u00e4 paita.<\/p>\n J\u00e4re\u00e4hk\u00f6t, mutta fiksut maastohousut. Leikkaus on hyv\u00e4, samoin tilavat, nappisulkuiset taskut. Vasemmassa sivutaskussa on my\u00f6s vetoketjullinen verkkotasku, jossa pidin reissun aikana kameraa. Hieman Soldier 95-housuja paksummat ja hellek\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ehk\u00e4 jopa v\u00e4h\u00e4n liiankin paksut (yll\u00e4tys), mutta toimiva leikkaus sek\u00e4 monipuoliset ja tilavat taskut tekiv\u00e4t n\u00e4ist\u00e4 painonsa arvoiset.<\/p>\n Kevyt, toimiva ja edullinen linkkuveitsi. Sopii kaikkeen, mihin pient\u00e4 linkkaria nyt voi tarvita – esimerkiksi rakkojen puhkomiseen. Ter\u00e4v\u00e4kin se on.<\/p>\n N\u00e4m\u00e4 maiharit ovat melko kevyet ja mukavat jalassa. Harmi vaan, ett\u00e4 molemmista kengist\u00e4 repesi pohjien liimaukset t\u00e4ll\u00e4 reissulla. Oakley mainostaa n\u00e4it\u00e4 kaiken maailman U.S. Army Special Forces Hat Hat -touhulla, mutta jos keng\u00e4t eiv\u00e4t kest\u00e4 noin 300-500 kilometri\u00e4 k\u00e4vely\u00e4 (joista vain noin 100 kilometri\u00e4 asfalttia haastavammassa maastossa), niin en kehtaisi vakavalla naamalla armeijalle tarjota.<\/p>\n Reklamoin kenkien hajoamisesta Oakleylle ja kysyin ett\u00e4 onko t\u00e4m\u00e4 nyt normaalia, niin vastauksena tuli, ett\u00e4 ihan normaalia kulumista (josta rohkenen olla eri mielt\u00e4) ja tarjosivat sin\u00e4ns\u00e4 ihan hyv\u00e4\u00e4 30% alennusta uusista kengist\u00e4. Harmi vaan, ett\u00e4 verkkokaupastaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikki mallit olivat loppu ja hinnat korkealla. Mukavat keng\u00e4t, mutta t\u00e4ll\u00e4 laadulla ei uskalla ostaa uusia vaikka ne saisi 50% alennuksella. Uudet retkeily\/vaelluskenk\u00e4ni ovat Salomonit ja maiharit Haixit, katsotaan miten ne kest\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n
\n<\/p>\nEsivalmisteluja<\/h2>\n
![\"Ruokia.](\"http:\/\/bia.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2014\/10\/ruokia.jpg\")
1. p\u00e4iv\u00e4, lauantai 05.07. – K\u00e4yr\u00e4svaara – Keski-Luosto, noin 10 km.<\/h2>\n
![\"Pyh\u00e4-Luosto](\"http:\/\/bia.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2014\/10\/01.jpg\")
![\"Omakuva](\"http:\/\/bia.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2014\/10\/05.jpg\")
![\"Ensimm\u00e4isen](\"http:\/\/bia.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2014\/10\/08.jpg\")
2. p\u00e4iv\u00e4, sunnuntai 06.07. – Keski-Luosto – Rykim\u00e4kero, noin 15 km.<\/h2>\n
![\"Poroja!\"](\"http:\/\/bia.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2014\/10\/16.jpg\")
![\"Lounasmaisemia](\"http:\/\/bia.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2014\/10\/17.jpg\")
![\"Rykim\u00e4keron](\"http:\/\/bia.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2014\/10\/22.jpg\")
3. p\u00e4iv\u00e4, maanantai 07.07. – Rykim\u00e4kero – Pyh\u00e4, noin 22,5 km.<\/h2>\n
![\"Mets\u00e4kuruja.\"](\"http:\/\/bia.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2014\/10\/29.jpg\")
![\"Karhunjuomalampi.](\"http:\/\/bia.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2014\/10\/31.jpg\")
![\"Pyh\u00e4nkasteenlampi](\"http:\/\/bia.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2014\/10\/33.jpg\")
![\"Luontokeskus](\"http:\/\/bia.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2014\/10\/41.jpg\")
Kokemuksia ja havaintoja<\/h2>\n
Tuotearviot:<\/h2>\n
Teltta, Marmot Traillight 2P FC<\/a> – 2,6 kg<\/h3>\n
![\"Teltan](\"http:\/\/bia.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2014\/10\/teltassa-sis\u00e4ll\u00e4.jpg\")
Makuualusta, Thermarest Trail Lite Regular – 806 grammaa<\/h3>\n
Hollantilainen jalkav\u00e4en rinkka sivutaskuilla, DPM, k\u00e4ytetty<\/a> – 2,7 kg<\/h3>\n
![\"Rinkka](\"http:\/\/bia.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2014\/10\/reppu-taukopaikalla.jpg\")
Arc’teryx Motus Crew SS<\/a>, ohut lyhythihainen t-paita – 83 grammaa<\/h3>\n
Brittil\u00e4iset PCS maastohousut, MTP, k\u00e4ytetyt<\/a> – 475 grammaa<\/h3>\n
Opinel taittoveitsi numero 7<\/a>, hiiliter\u00e4s – 36 grammaa<\/h3>\n
Oakley S.I. Assault Boot 8″ varrella<\/h3>\n
![\"RIP](\"http:\/\/bia.fi\/blog\/wp-content\/uploads\/2014\/10\/40.jpg\")