{"id":433,"date":"2013-06-05T16:21:24","date_gmt":"2013-06-05T14:21:24","guid":{"rendered":"http:\/\/bia.fi\/blog\/?p=433"},"modified":"2013-06-05T17:48:55","modified_gmt":"2013-06-05T15:48:55","slug":"onko-oheisharjoittelu-tarpeellista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/bia.fi\/blog\/2013\/06\/onko-oheisharjoittelu-tarpeellista\/","title":{"rendered":"Onko oheisharjoittelu tarpeellista?"},"content":{"rendered":"

\"oheisharjoittelu\"<\/p>\n

Oheisharjoittelun tarpeellisuudesta k\u00e4yd\u00e4\u00e4n keskustelua aina silloin t\u00e4ll\u00f6in – kamppailulajipuolella melko useinkin. Vakioargumentteja n\u00e4iss\u00e4 keskusteluissa ovat mm. ”oheisharjoittelua ei tarvita, lajiharjoittelu riitt\u00e4\u00e4<\/em>” ja ”mik\u00e4li kaksi taidoiltaan tasav\u00e4kist\u00e4 kamppailijaa kohtaa, vahvempi ja kest\u00e4v\u00e4mpi voittaa<\/em>”. T\u00e4m\u00e4 artikkeli ei kuitenkaan k\u00e4sittele pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kamppailulajeja, vaan oheisharjoittelua laajempana kokonaisuutena. Esimerkkein\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n toki paljon kamppailulajeja, koska ne ovat minulle tutuimpia.<\/p>\n

Kahdessa edellisess\u00e4 argumentissa on kummassakin jonkinlaista per\u00e4\u00e4, mutta molemmat sortuvat yliyksinkertaistamiseen. Seuraavaksi kerron, miksi.<\/p>\n

Laitetaan alkuun kuitenkin oheisharjoittelun m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4. Oheisharjoittelua on kaikki lajiharjoittelun ulkopuolella tapahtuva harjoittelu, jonka tarkoitus on tukea varsinaisen lajin harjoittelua ja siin\u00e4 kilpailua.<\/strong> Oheisharjoittelua on esimerkiksi voima-, nopeus-, kest\u00e4vyys-, yleistaitavuus- tai liikkuvuusharjoittelu ja harjoitukset voivat olla luonteeltaan palauttavia, huoltavia tai rakentavia.<\/p>\n

Tarvitaanko oheisharjoittelua ollenkaan?<\/h2>\n

”Oheisharjoittelua ei tarvita, lajiharjoittelu riitt\u00e4\u00e4<\/em>” on sin\u00e4ns\u00e4 houkutteleva argumentti. Monia kamppailulajeja (my\u00f6s harrastamiani) markkinoidaan v\u00e4itteill\u00e4, joissa pienempi voi voittaa isomman kamppailussa, kunhan pienempi on riitt\u00e4v\u00e4n taitava.<\/p>\n

Ja seh\u00e4n on t\u00e4ysin totta. Kamppailulajit ovat kaikki ensisijaisesti taitolajeja – muutenhan voimamiehet ja painonnostajat k\u00e4visiv\u00e4t hakemassa harjoittelematta olympiamitalit niin nyrkkeilyst\u00e4, painista kuin judostakin. T\u00e4t\u00e4 ei kuitenkaan tapahdu, vaan kamppailussa taito jyll\u00e4\u00e4 ja taitavat pikkumiehet py\u00f6rittelev\u00e4t isokokoisiakin kamppailu-ummikoita miten lyst\u00e4\u00e4v\u00e4t. Siis ihan samalla tavalla kuin muissakin urheilulajeissa – taitavat hallitsevat kentti\u00e4 ja areenoita.<\/p>\n

Totta my\u00f6s on, ett\u00e4 harrastekamppailijoista valtaosalle lajiharjoittelun m\u00e4\u00e4r\u00e4n lis\u00e4\u00e4minen olisi paras tapa parantaa heid\u00e4n suorituskyky\u00e4\u00e4n kamppailijoina. Jos juuri peruskurssilta p\u00e4\u00e4ssyt Ville Vapaaottelija<\/strong><\/em> k\u00e4y kahdet lajiharjoitukset viikossa, t\u00e4rkeint\u00e4 ei ehk\u00e4 ole mietti\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 h\u00e4nen tehd\u00e4 yksi- vai kaksijakoistaa voimaohjelmaa. T\u00e4m\u00e4nkaltaiseen hifistelyyn moni kuitenkin sortuu aika helposti.<\/p>\n

Mit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n lajia harjoittelee m\u00e4\u00e4r\u00e4llisesti ja mit\u00e4 lyhemm\u00e4n aikaa lajia on harjoitellut ajallisesti, sit\u00e4 dramaattisempia muutoksia pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n lajiharjoittelun m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 saadaan. Kahdesti viikossa harjoitteleva harrastaja saa vuodessa 104 lajiharjoitusta, kolmesti viikossa harjoitteleva 156 harjoitusta ja nelj\u00e4sti viikossa harjoitteleva 208 harjoitusta. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 valtaosan tapauksista, joissa harrastaja tuntuu kehittyv\u00e4n todella nopeasti.<\/p>\n

Maailmassa ei kuitenkaan liene juuri ollenkaan urheilulajeja, joissa huipputasolla kilpailevat urheilijat eiv\u00e4t tekisi mink\u00e4\u00e4nlaista oheisharjoittelua. Pakko tosin on my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 en tunne esimerkiksi biljardin ja keilauksen oheisharjoittelumuotoja, mutta eik\u00f6h\u00e4n niiss\u00e4kin v\u00e4hint\u00e4\u00e4n jotain tasapainottavaa ja vammoja ennaltaehk\u00e4isev\u00e4\u00e4 oheisharjoittelua tehd\u00e4.<\/p>\n

Hyv\u00e4 esimerkki on p\u00f6yt\u00e4tennis (eli pingis).\u00a0Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen Urheilijan polku<\/em> -sivuston<\/a> p\u00f6yt\u00e4tennis-urapolku<\/a>\u00a0kertoo, ett\u00e4 yli 18-vuotiaan p\u00f6yt\u00e4tennispelaajan tulisi harjoitella lajiaan 10-12 kertaa viikossa, 2\u00bd-3 tuntia kerrallaan ja tehd\u00e4 oheisharjoitteluna kest\u00e4vyys-, voima- ja nopeusharjoituksia harjoituskauden mukaan 3-6 kertaa viikossa.<\/p>\n

Taekwondon kohdalla<\/a> vastaavat m\u00e4\u00e4r\u00e4t 18-21 -vuotiaalle urheilijalle ovat 7-10 lajiharjoitusta, 1\u00bd-2 tuntia kerrallaan ja oheisharjoittelua 6-10 tuntia viikossa. Erikseen mainitaan, ett\u00e4 kokonaisliikuntam\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 45-60% on lajiharjoittelua, 25-30% oheisharjoittelua ja 10-30% muuta liikuntaa.<\/p>\n

Lienee selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 taekwondossa tarvitaan p\u00f6yt\u00e4tennist\u00e4 enemm\u00e4n ja monipuolisempia fyysisi\u00e4 ominaisuuksia. Silti p\u00f6yt\u00e4tenniksenkin huipputasolla oheisharjoittelu koetaan t\u00e4rke\u00e4ksi.<\/p>\n

Kamppailu-urheilulajienkaan kohdalla asiasta ei pit\u00e4isi olla ep\u00e4selvyytt\u00e4 – oheisharjoittelua tarvitaan, mik\u00e4li haluaa p\u00e4\u00e4st\u00e4 huipulle ja pysy\u00e4 siell\u00e4.<\/p>\n

Oheisharjoittelun sudenkuopat<\/h2>\n

Yleinen sudenkuoppa on yksinkertaisesti v\u00e4\u00e4r\u00e4nlainen oheisharjoittelu. Sen ilmentymi\u00e4 ovat mm.<\/p>\n

    \n
  1. V\u00e4\u00e4rin valitut harjoitukset<\/strong><\/li>\n
  2. Huonosti toteutetut harjoitukset<\/strong><\/li>\n
  3. Liian v\u00e4h\u00e4inen harjoitusm\u00e4\u00e4r\u00e4<\/strong><\/li>\n
  4. Liian suuri harjoitusm\u00e4\u00e4r\u00e4\/liian suuri kuormitus<\/strong><\/li>\n
  5. V\u00e4\u00e4r\u00e4 harjoitus harjoituskaudelle tai huono\/olematon jaksotus<\/strong><\/li>\n<\/ol>\n

    1. V\u00e4\u00e4rin valitut harjoitukset<\/h3>\n

    Klassinen esimerkki: nyrkkeilij\u00e4 ja \u00e4lyt\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4 penkkipunnerrusta. Yleens\u00e4 ajatusketju kulkee t\u00e4ss\u00e4 niin, ett\u00e4 jos 100 kiloa penkkaava nyrkkeilij\u00e4 ly\u00f6 kovan takasuoran, niin 150 kiloa penkkaava nyrkkeilij\u00e4 ly\u00f6 varmasti kovemman takasuoran. Voi olla, mutta mietit\u00e4\u00e4np\u00e4 hetki: nyrkkeilij\u00e4 ojentaa lajiharjoituksissa k\u00e4si\u00e4\u00e4n (eli ly\u00f6) melko paljon. Onko fiksua lis\u00e4t\u00e4 t\u00e4h\u00e4n paljon kuormitettua k\u00e4sien ojentamista (penkkipunnerrus karrikoituna) vai olisiko mahdollisesti fiksumpaa – esimerkiksi olkap\u00e4iden ja yl\u00e4sel\u00e4n terveyden kannalta – tehd\u00e4 enemm\u00e4n jotain yl\u00e4kehon vet\u00e4v\u00e4\u00e4 liikett\u00e4, vaikkapa leuanvetoja? Todellisuudessahan suurin osa ly\u00f6nnin voimasta ei tule rintalihaksesta tai ojentajasta, vaan ly\u00f6nti l\u00e4htee jaloista ja lantiosta, joten siin\u00e4k\u00e4\u00e4n mieless\u00e4 penkkituloksen kasvattaminen ei todenn\u00e4k\u00f6isesti kasvata ly\u00f6ntivoimaa samassa suhteessa.<\/p>\n

    (T\u00e4m\u00e4 ei nyt ollut mit\u00e4\u00e4n penkkipunnerrusdissausta enk\u00e4 sano, etteik\u00f6 nyrkkeilij\u00e4llekin penkkipunnerruksesta voisi olla hy\u00f6ty\u00e4 – t\u00e4m\u00e4 oli vain esimerkki siit\u00e4, ett\u00e4 oheisharjoittelun ei tulisi olla aina t\u00e4ysin suoraviivaista lajisuorituksen matkimista.)<\/em><\/p>\n

    2. Huonosti toteutetut harjoitukset<\/h3>\n

    Erityisesti oheisharjoittelussa laatu on m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4. Hyv\u00e4kin oheisharjoitteluohjelma voidaan pilata huonolla tekemisen laadulla tai muuten huonosti toteutetuilla harjoituksilla. T\u00e4st\u00e4 tyypillinen esimerkki on huono tekniikka voimaharjoittelua teht\u00e4ess\u00e4: kyykyiss\u00e4 polvet menev\u00e4t sis\u00e4\u00e4np\u00e4in, punnerruksissa fuskataan ja rinnalleveto muistuttaa hauisk\u00e4\u00e4nn\u00f6n ja pystysoudun yhdistelm\u00e4\u00e4.<\/p>\n

    Valmentajan, mutta my\u00f6s urheilijan itsens\u00e4, tulee pit\u00e4\u00e4 huoli siit\u00e4, ett\u00e4 tekemisen laatu pysyy korkeana. Lajiharjoituksiakaan ei tehd\u00e4 sinnep\u00e4in, joten miksi se sallittaisiin oheisharjoittelussa?<\/p>\n

    3. Liian v\u00e4h\u00e4inen harjoitusm\u00e4\u00e4r\u00e4<\/h3>\n

    My\u00f6s oheisharjoittelun tulisi olla s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 ja sit\u00e4 tulisi tehd\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4n paljon, jotta haluttu vaikutus saadaan aikaiseksi. Rakentava harjoittelu (esimerkiksi liikkuvuuden tai peruskest\u00e4vyyden parantaminen) vaatii suurempia harjoitusm\u00e4\u00e4ri\u00e4, kuin ominaisuuksia yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4 harjoittelu. Mik\u00e4li jossain ominaisuudessa on selkeit\u00e4 puutteita, sen kehittyminen ei yleens\u00e4 vaadi niin suurta harjoitusm\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, kuin sellaisen ominaisuuden, joka on jo hyv\u00e4ll\u00e4 tasolla.<\/p>\n

    4. Liian suuri harjoitusm\u00e4\u00e4r\u00e4\/liian suuri kuormitus<\/h3>\n

    Edellisen vastakohta on tietysti liian suuri harjoitusm\u00e4\u00e4r\u00e4 tai oheisharjoittelun liian suuri kuormitus. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy usein niin, ett\u00e4 samaan aikaan vedet\u00e4\u00e4n kovia lajiharjoituksia, kovia voimatreenej\u00e4 ja kovia maksimikest\u00e4vyystreenej\u00e4 ja sitten hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 ihmetell\u00e4\u00e4n, miksi urheilijalla on leposykkeet korkealla, univaikeuksia ja jatkuvasti pient\u00e4 flunssaa. T\u00e4m\u00e4 liittyykin tiiviisti seuraavaan kohtaan.<\/p>\n

    5.\u00a0V\u00e4\u00e4r\u00e4 harjoitus harjoituskaudelle tai huono\/olematon jaksotus<\/h3>\n

    Fiksulla jaksotuksella<\/a>\u00a0voidaan ehk\u00e4ist\u00e4 monia ongelmia. Karkeasti jako toimii esimerkiksi niin, ett\u00e4 peruskuntokaudella ominaisuuksia rakentavan<\/strong>\u00a0oheisharjoittelun m\u00e4\u00e4r\u00e4 on suurin, kilpailuun valmistavalla kaudella ominaisuuksia\u00a0yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4n<\/strong>\u00a0oheisharjoittelun m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvaa ja kilpailukaudella oheisharjoittelun m\u00e4\u00e4r\u00e4 laskee, sen ollessa p\u00e4\u00e4osin yll\u00e4pit\u00e4v\u00e4\u00e4 ja palauttavaa<\/strong>.<\/p>\n

    Peruskuntokaudella harjoittelun kokonaism\u00e4\u00e4r\u00e4n (laji- ja oheisharjoittelun sek\u00e4 muun liikunnan) tulisi olla runsasta, mutta yksitt\u00e4isen harjoituksen kuormituksen tulisi olla v\u00e4lill\u00e4 matala-keskiraskas. Eli kamppailupuolella t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 peruskuntokaudella ei pit\u00e4isi tehd\u00e4 niin paljon kovia sparriharjoituksia, kuin vaikka kilpailuun valmistavalla kaudella.<\/p>\n

    Kaikkia ominaisuuksia ei voi kehitt\u00e4\u00e4 samanaikaisesti eik\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kannata yritt\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. Jaksotuksessa tulee huomioda, ett\u00e4 tietyt ominaisuudet kehittyv\u00e4t nopeasti, mutta vastaavasti my\u00f6s taantuvat nopeasti, mik\u00e4li harjoittelu lopetetaan. Nopeuskest\u00e4vyys on yksi t\u00e4llainen ominaisuus – sen parantamiseen tulisi keskitty\u00e4 eniten kisoihin valmistauduttaessa. Perusvoima taas on hyv\u00e4 esimerkki p\u00e4invastaisesta – se kehittyy hitaammin, mutta my\u00f6s taantuu hitaammin.<\/p>\n

    Mit\u00e4 pidempi aika kilpailuihin, sit\u00e4 enemm\u00e4n tulisi keskitty\u00e4 heikkojen osa-alueiden parantamiseen. L\u00e4hell\u00e4 kisoja taas hiotaan ne omat vahvuudet entist\u00e4kin paremmiksi.<\/p>\n

    Tavoitteiden t\u00e4rkeys ja\u00a0vaikutusten selkeys<\/h2>\n

    Se toinen suosittu argumentti kuului, ett\u00e4 ”mik\u00e4li kaksi taidoiltaan tasav\u00e4kist\u00e4 kamppailijaa kohtaa, vahvempi ja kest\u00e4v\u00e4mpi voittaa<\/em>”. T\u00e4h\u00e4n tekee mieli aina vastata, ett\u00e4 ”varmasti, kunhan ensin\u00a0l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n ne kaksi taidoiltaan identtist\u00e4 kamppailijaa<\/em>”.<\/p>\n

    Kamppailu-urheilussa ottelutilanteet ovat siit\u00e4 mielenkiintoisia, ett\u00e4 niiss\u00e4 on kaksi ottelijaa, jotka molemmat pyrkiv\u00e4t p\u00e4ihitt\u00e4m\u00e4\u00e4n toisen jollain tavalla fyysisesti, esimerkiksi tyrm\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4, heitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, miekalla pist\u00e4m\u00e4ll\u00e4, kuristamalla tai lukottamalla. Lajista ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 riippuen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oleva tekniikkavalikoima saattaa olla hyvinkin laaja (esimerkkin\u00e4 vapaaottelu).<\/p>\n

    Vanha sanonta ”styles make fights<\/em>” tarkoittaa esimerkiksi sit\u00e4, ett\u00e4 vapaaottelussa keskinkertainenkin painija voi voittaa eritt\u00e4in hyv\u00e4n pystyottelijan, kunhan vain saa viety\u00e4 h\u00e4net maahan. Tai nyrkkeilyss\u00e4 pidempi ottelija k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ulottuvuuttaan ja hyv\u00e4\u00e4 et\u00e4isyydenhallintaa hy\u00f6dykseen. Ottelutaktiikalla ja ottelutyylill\u00e4 on siis paljon merkityst\u00e4. Siksi ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole yhdentekev\u00e4\u00e4, mit\u00e4 ominaisuuksia oheisharjoittelulla pyrit\u00e4\u00e4n kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

    Ylivoimaisesti t\u00e4rkeint\u00e4 on muistaa, ett\u00e4 lopulta oheisharjoittelun tarkoitus on tuoda etua kilpailusuoritukseen<\/strong>. Keh\u00e4ss\u00e4 tai matolla kukaan ei kysy voimanoston yhteistulostasi etk\u00e4 saa siit\u00e4 3500 metrin cooperistasi yht\u00e4\u00e4n lis\u00e4pisteit\u00e4. T\u00e4m\u00e4n takia oheisharjoittelun suunnittelussa on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tuntea lajin vaatimukset<\/strong> sek\u00e4 valmennettavan urheilijan vahvuudet ja heikkoudet<\/strong>.<\/p>\n

    Mutta mist\u00e4 valmentaja voi tiet\u00e4\u00e4, onko harjoittelu kehitt\u00e4nyt kilpailusuoritusta – eli voitettiinko ottelu, koska ottelijan fyysiset ominaisuudet (esim. voima tai kest\u00e4vyys) olivat kehittyneet vai vaikuttiko voittoon eniten vaikka se, miten vastustajan painonveto ennen turnausta oli sujunut?<\/p>\n

    T\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4nkin siis mielenkiintoiseen kysymykseen, eli siihen, kuinka helppoa harjoittelun vaikutukset kilpailusuoritukseen on havaita. Nyrkkis\u00e4\u00e4nt\u00f6n\u00e4 voidaan sanoa, ett\u00e4 mit\u00e4 enemm\u00e4n muuttujia kilpailusuorituksessa on, sit\u00e4 vaikeampi harjoittelun vaikutuksia on havaita.<\/p>\n

    \"Harjoittelun<\/p>\n

    Kuvassa pari esimerkki\u00e4 kummastakin p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

    Painonnostossa<\/strong> on melko v\u00e4h\u00e4n muuttujia, eli vaikutukset ovat kohtuullisen helppoja havaita. Jos valmentaja saa mill\u00e4 tahansa harjoitusmenetelm\u00e4ll\u00e4 kuukaudessa parannettua urheilijan tempausenn\u00e4tyst\u00e4 viidell\u00e4 kilolla, on vaikutus todella helppo huomata. Painonnostossa tehd\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4issuorituksia, s\u00e4\u00e4 (esim. tuuli) ei vaikuta suoritukseen, kilpailutilanne ja siin\u00e4 teht\u00e4v\u00e4t suoritukset on vakioitu ja ne ovat kestoltaan lyhyit\u00e4. Painonnostajan ei tarvitse juurikaan mietti\u00e4 taktiikkaa. Painonnostajalla maksimivoima ja r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4 voima korreloivat kilpailusuorituksen onnistumisen kanssa melko hyvin (kunhan taidollinen osaaminen on hyv\u00e4ll\u00e4 tasolla).<\/p>\n

    Aivan toisessa \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4ss\u00e4 on jalkapallo<\/strong>. Jalkapallossa muuttujia ovat mm. pelaajien m\u00e4\u00e4r\u00e4 (11 kummallakin puolella), s\u00e4\u00e4n vaikutus ottelutilanteeseen, \u00e4\u00e4ret\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4 taktisia mahdollisuuksia sek\u00e4 pelitilanteiden jatkuva vaihtelu. Mik\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4isen pelaajan yksitt\u00e4inen fyysinen ominaisuus ei suoraan korreloi kilpailusuorituksessa onnistumisen kanssa.<\/p>\n

    Suurin osa kamppailulajeista asettuu jonnekin n\u00e4iden \u00e4\u00e4rip\u00e4iden v\u00e4limaastoon, mutta kuitenkin l\u00e4hemm\u00e4ksi ”vaikutukset ovat vaikea havaita” -p\u00e4\u00e4t\u00e4. Ne ovat yksil\u00f6lajeja, mutta niiss\u00e4 otellaan suoraan toisen ottelijan kanssa (pl. liikesarjakilpailut ja vastaavat). Taktisia mahdollisuuksia on yleens\u00e4 melko paljon ja tyypillisesti tilanteet vaihtuvat nopeasti. Valtaosa kamppailulajeista vaatii my\u00f6s todella monipuolisia fyysisi\u00e4 ominaisuuksia – voimaa, kest\u00e4vyytt\u00e4, nopeutta, liikkuvuutta, koordinaatiota ja ketteryytt\u00e4.<\/p>\n

    Lopuksi<\/h2>\n

    Se, kuinka paljon ja millaista oheisharjoittelua tarvitaan, riippuu monesta tekij\u00e4st\u00e4. Kuten edellisess\u00e4 osiossa sanoin,\u00a0oheisharjoittelun suunnittelussa on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tuntea lajin vaatimukset<\/strong>\u00a0sek\u00e4 valmennettavan urheilijan ominaisuudet.<\/p>\n

    Hyv\u00e4n, lajin ja urheilijan huomioivan oheisharjoitteluohjelman tunnusmerkkej\u00e4 ovat:<\/p>\n

      \n
    1. Hyv\u00e4 jaksotus<\/strong><\/li>\n
    2. Sopiva kuormitus ja harjoitusm\u00e4\u00e4r\u00e4<\/strong><\/li>\n
    3. Hyvin valitut ja hyvin toteutetut harjoitukset<\/strong><\/li>\n<\/ol>\n

      Hyv\u00e4 oheisharjoitteluohjelma kehitt\u00e4\u00e4 harjoittelijan fyysisi\u00e4 ominaisuuksia kaudesta toiseen. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan tarkoita, ett\u00e4 kaikkia ominaisuuksia yritett\u00e4isiin kehitt\u00e4\u00e4 yht\u00e4 aikaa, vaan ett\u00e4 silloin kun osaa ominaisuuksista kehitet\u00e4\u00e4n, pyrit\u00e4\u00e4n samalla yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n toisia. Kun t\u00e4m\u00e4 toimii hyvin, urheilijan fyysiset ominaisuudet saattavat yll\u00e4pitokaudella ottaa askeleen taaksep\u00e4in, mutta kehityskaudella ne menev\u00e4t kaksi askelta eteenp\u00e4in.<\/p>\n

      Mist\u00e4 sen sitten tiet\u00e4\u00e4, onko oheisharjoittelusta hy\u00f6ty\u00e4?<\/strong><\/p>\n

      Edellisess\u00e4 kappaleessa mainittu suunnitelmallinen ja pitk\u00e4j\u00e4nteinen oheisharjoittelun eteen tehty ty\u00f6 n\u00e4kyy varmasti urheilijan suorituskyvyss\u00e4 ja sit\u00e4 kautta tuloksissa. Se ei ehk\u00e4 n\u00e4y heti huomenna – harvoin mik\u00e4\u00e4n harjoittelu n\u00e4kyy – mutta kun kaudet ja vuodet menev\u00e4t eteenp\u00e4in, l\u00e4hes poikkeuksetta voittaja on se, joka on harjoitellut enemm\u00e4n ja ennen kaikkea laadukkaammin. Sek\u00e4 lajia, ett\u00e4 oheisharjoitteita.<\/p>\n

      1. kuva: U.S. Army – Public Domain.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

      Oheisharjoittelun tarpeellisuudesta k\u00e4yd\u00e4\u00e4n keskustelua aina silloin t\u00e4ll\u00f6in – kamppailulajipuolella melko useinkin. Vakioargumentteja n\u00e4iss\u00e4 keskusteluissa ovat mm. ”oheisharjoittelua ei tarvita, lajiharjoittelu riitt\u00e4\u00e4” ja ”mik\u00e4li kaksi taidoiltaan tasav\u00e4kist\u00e4 kamppailijaa kohtaa, vahvempi ja kest\u00e4v\u00e4mpi voittaa”. T\u00e4m\u00e4 artikkeli ei kuitenkaan k\u00e4sittele pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kamppailulajeja, vaan oheisharjoittelua laajempana kokonaisuutena. Esimerkkein\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n toki paljon kamppailulajeja, koska ne ovat minulle tutuimpia. Kahdessa edellisess\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"spay_email":""},"categories":[5,7,44,6],"tags":[41,8,9],"jetpack_featured_media_url":"","yoast_head":"\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\t\n