Tämä artikkelin idea on hautunut päässäni jo jonkin aikaa. Lopullisen kipinän kirjoittamiselle antoi kuitenkin keskustelu erään liikuntatieteitä opiskelevan harrastajamme kanssa. Keskustelu liittyi toisen harrastajan oheisharjoitteluohjelmaan, jonka olen suunnitellut.
Halusin kirjoittaa niistä periaatteista, joiden perusteella opetan, valmennan ja joita ennen kaikkea sovellan omaan harjoitteluuni. Tuossa keskustelussa nimittäin tajusin, että olen puoliksi tiedostamattani soveltanut tiettyjä periaatteita harjoittelussani, mutta en ole koskaan kirjoittanut niitä ylös.
Itse kamppailulajien parissa viihtyvänä näen tarpeelliseksi avata tiettyjä käsitteitä siten, miten itse ne ymmärrän. Kamppailulajeissa toisia opettava henkilö voi olla opettaja, valmentaja tai ohjaaja. Näillä on jonkin verran eroa, riippuen lajista ja henkilöiden opetussuhteesta ja näitä käsitteitä käytetään melko paljon ristiin – eli, tämä ei ole ainut oikea näkemys asiasta.
Itse näen jaon kuitenkin seuraavalla tavalla:
1. Ohjaaja
Ohjaajalla ei ole varsinaisesti henkilökohtaista suhdetta ohjattaviin eivätkä he saa siis henkilökohtaista tai pienryhmäkohtaista valmennusta. Terminä ohjaajaa käytetään aika laajasti, yleensä modernimpien, (usein) kamppailu-urheilulajien, parissa. Myös apuohjaaja on usein käytetty termi.
2. Valmentaja
Valmentaja on kamppailulajeista yleensä pelkästään kamppailu-urheilun puolella käytetty käsite. Valmentaja käyttää ohjaajaa enemmän aikaa harjoitusten ja harjoittelun suunnitteluun, usein sisältäen jonkinlaisen jaksotuksen suunnittelun. Valmentajalla on myös ohjaajaa henkilökohtaisempi suhde valmennettaviinsa ja valmentaja saattaakin valmentaa vain yhtä henkilöä tai pienryhmää. Myös korkeammalla tasolla isommille ryhmille valmennusta suunnitteleva henkilö on valmentaja. Valmentaja voi olla erikoistunut tiettyyn osa-alueeseen – esimerkkeinä fysiikkavalmentaja tai henkinen valmentaja.
3. Opettaja
Opettajan käsitettä käytetään selvästi eniten perinteisten kamppailulajien yhteydessä. Opettaja-oppilassuhde on henkilökohtainen ja opettajalla on tavallisesti melko pieni määrä varsinaisia henkilökohtaisia oppilaita. Opettaja panostaa oppilaidensa opettamiseen riviharrastajaa enemmän ja vastaavasti oppilas sitoutuu harjoittelemaan riviharrastajaa enemmän. Joskus opettajalla voi olla hyvinkin voimakas auktoriteettiasema oppilaisiinsa. Opettaja-oppilassuhde muodostuu yleensä vuosien saatossa.
4. Opettaminen
Itse käytän opettamista yläkäsitteenä. Opetan kamppailulajeja, vaikka suurin osa opetettavistani eivät varsinaisesti henkilökohtaisia oppilaitani olekaan. Tuon alle menevät kaikki isompien ryhmien opettaminen, eli peruskurssit ja kokeneiden harjoitukset.
Yllä olevat kuvaukset ovat jaettu karkeasti, mutta antavat pohjaa siihen, miten näitä käsitteitä yleensä käytän, erityisesti kamppailulajien kohdalla. Niitä voi soveltaa myös muuhun vastaavaan toimintaan, esimerkiksi käsitteiden voimavalmentaja tai kuntosaliohjaaja, kautta.